Putin on tehnyt venäjän kielestä poliittisen kysymyksen
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut Vladimir Putinille valtavan imagotappion. Hän on menettänyt kasvonsa ja tehnyt Venäjästä paariavaltion. Itsensä lisäksi hän on eristänyt venäläiset ja jopa venäläisen kulttuurin muusta maailmasta. Reilussa vuodessa venäjän kielestä on tullut monien korvissa häikäilemättömän valloittajan kieli, jota ei oikeastaan saisi puhua. Latviaan paenneen Novaja Gazetan päätoimittaja Kirill Martynov on huolissaan siitä, että venäjän kieli yhdistetään ennen kaikkea aggressioon ja propagandaan.
Putin on innokkaasti ja suorastaan pahaenteisesti vaalinut ajatusta ”venäläisestä maailmasta” (Russkij mir). Hän perusti Venäläisen maailman säätiön jo vuonna 2007. Venäläinen maailma tarkoittaa Putinille Venäjän imperiumin paluuta, aluetta, joka yhdistäisi jälleen Venäjän imperiumin aikaiset kansat ja palauttaisi entisen Neuvostoliiton rajat.
25.12.2022 Putin kertoi Venäjän televisiossa, että hän on asettanut Venäjän tavoitteeksi yhdistää Venäjän kansa, ei pelkästään kulttuurillisesti, vaan myös territoriaalisesti yhdeksi valtioksi. Hän käytti haastattelussa termiä ”historiallinen Venäjä”. Tällä hän tarkoitti, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat yksi ja sama kansa.
Putin on perustellut Ukrainan alueiden miehittämistä sillä, että kyseiset alueet olivat osa Venäjän keisarikuntaa Katariina Suuren valtakaudella. Katariina Suuri ulotti valtakuntansa Krimille, mikä mahdollisti Venäjän pääsyn Mustallemerelle. Eteläisen Ukrainan alueita, jotka liitettiin Venäjään 1700-luvulla, alettiin kutsua Uudeksi Venäjäksi (Novorossija).
Putinille venäläinen maailma edustaa perinteistä isovenäläistä ajattelutapaa. Tsaareilla oli tapana kutsua itseään ”Kaikkien Rusien hallitsijaksi, niin isojen, pienten kuin valkoistenkin.” Myös Neuvostoliiton kansallislaulussa hehkutettiin, että kyseessä oli kansojen yhteinen tahto, jonka valtava Venäjänmaa on synnyttänyt. Nykyään Venäjän kansallislaulussa korostetaan veljeskansojen liittoa.
Ajatus isosta, pienestä ja valkoisesta Venäjästä sai kimmokkeen vuonna 1654 solmitusta Perejaslavin sopimuksesta.
Ukrainan kasakat liittoutuivat Venäjän tsaari Aleksein kanssa päästäkseen eroon Puolasta. Ukrainalaiset luulivat, että sopimus turvaisi Ukrainan autonomian, kun taas venäläisten mielestä se tarkoitti kasakoiden alueen, hetmanaatin, liittämistä Venäjään ja tsaareille oikeutuksen käyttää itsestään epiteettiä ”Kaikkien venäläisten autokraatti”. Venäjällä alettiin pitää Venäjää Kiovan Rusin manttelinperijänä ja tsaari oli kaikkien Rusin maiden yhdistäjä.
Vähä-Venäjä (Maloross) kehittyi poliittiseksi ja maantieteelliseksi käsitteeksi, jolla alettiin viitata ihmisiin, kieleen ja kulttuuriin Ukrainassa. ”Valko-Venäjä”-nimellä (Belarus’) tsaarit viittasivat alueeseen, joka liitettiin Venäjään 1700-luvulla.
1800-luvun kansantieteilijät ja kielitieteilijät alkoivat käyttää termejä ison Venäjän kieli (Velikorusskij jazyk) ja isovenäläiset (Velikorossy). Tsaari Aleksanteri III:n valtakaudella kansallisia vähemmistöjä alettiin venäläistää. Valtakunnan asukkaista venäläisiä oli noin puolet tai kaksi kolmannesta, kun ”vähä-venäläiset” ja valkovenäläiset laskettiin mukaan. Näiden seutujen paikallisia kieliä ei saanut julkisesti käyttää.
Putin vaalii retoriikassaan taitavasti vääristeltyä historiaa, joka oikeuttaa Venäjälle ja venäjän kielelle ylivallan. ”Venäläisessä maailmassa” ei ole sijaa edes venäjän sukulaiskielille. Silti venäjää ei pidä ajatella putinismin kieleksi, vaikka Putin sitä toivoisikin. Venäjää puhuu maailmassa 250 miljoonaa ihmistä, joko äidinkielenään tai toisena kielenään. Kaikki venäjän puhujat eivät ole Putinin kannattajia. Lvivissä asuu nykyään paljon pakolaisia myös venäjänkielisestä Itä-Ukrainasta. Kun kuulemme venäjää, emme tiedä puhujan alkuperämaata tai hänen ajatusmaailmaansa. Olisi lyhytnäköistä pois sulkea venäjän kieli ja kulttuuri Putinin takia. Venäjän kieli on muutakin kuin sodan kieli. Siitä pitää huolen myös maanpakoon lähtenyt oppositiomedia ja kulttuuriväki.
